Dekkari, trilleri vai yksinkertaisesti ”romaani”?

Juonenpoikasia on tullut vuosien mittaan kehiteltyä tukuittain erityisesti jonkinsortin jännäreihin. Ehkä tässä vähitellen olisi jopa aika alkaa oikeasti rustailemaan kasaan jotakin “kaunokirjallista”. Luotan kyllä siihen, että lukukelpoista tekstiä syntyisi. Vaikeinta on alkuun pääsy.

Pelkästään ajankäytöllisesti on pitkään käynyt mielessä, että väheneviä elonvuosiaan voisi käyttää fiksummin. Nyt kallista aikaa palaa jonninjoutavissa nettipalveluissa (lue = Facebookissa) ja pelatessa Farmvillen kaltaisia päättymättömiä pelejä. Miksi sitä ei saa käytettyä vapaa-aikaa tavoitteellisemmin?

Jotkut osaavat ja malttavat. Koko tämä kirjailijaksi ryhtyminen tuli mieleen, kun eilen yksi kaveri liittyi Facebookissa ryhmään “Tulagi Hotel”. Erikoinen nimi herätti kiinnostuksen, ja selvisi, että takana on supisuomalaisen keski-ikäisen miehen uutuusromaani, jonka hän on kirjoittanut englanniksi ja jonka brittikustantamo julkistaa huhtikuussa. Tämä Heikki Hietala niminen kirjailijanalku kertoi aloittaneensa teoksensa jo 1996 päähänpistosta kesken työpäivän. Sitten joskus 2000-luvulla hän oli lähettänyt romaanista jonkinlaisen version harrastajakirjoittajien nettipalveluun, jossa se nopeasti nousi top 40 -listalle.

Kenties itsekin kannattaisi aloittaa luonnostelu, työstäminen ja juonenpätkien väsäily online-palvelussa. Tai vaikka tässä omassa blogissa, kun alusta kerran on olemassa ja näppärästi “omissa käsissä”. Voisi myös jättää tekstit vain luonnosasteella talteen ilman julkaisemista, ja odottaa julkaisun kanssa, kunnes hetki tuntuu sopivalta (tosin helposti voi vahingossa klikata “Publish”, kun painike on “Save”-nappulan vieressä). Nettipalvelun käyttö tavalla tai toisella olisi joka tapauksessa siitä mukava ratkaisu, että “teokseen” pääsisi käsiksi mistä tahansa, missä on nettiyhteys käytettävissä. Jopa kännykällä voisi värkätä tekstiä (näemmä löytyy jopa valmis iPhone-sovellus WordPressiä varten). Nettipalvelun kiva ominaisuus olisi tietysti myös se, että julkaistuista teksteistä voisi helposti saada palautetta.

Melko lailla puhtaalta pöydältä kirjaileminen pitää kyllä startata. Aika harvoja ideoita on aikojen kuluessa tullut kirjattua muistiin, vaikka monet kerrat on keksiessä ollut mielessä, että tämä juttu pitää heti kohta tallentaa ennen kuin unohtuu. Muistan, että joitakin juonenpätkiä ja tapahtumasarjoja olen “päässäni kirjoittaen” hionut aika pitkälle. Nyt pää on kovin tyhjä, vaikka muutama karkea aavistus vanhoista helmi-ideoista vielä leijuu pääkopan huminassa.

Lienee hyvä linjata mahdollisimman varhain, minkä tyylistä tarinaa on tekemässä, eikä vain ajatella, että tässä on tekeillä mikä tahansa romaani. Näin voi kunnolla uppoutua tarinan maailmaan. Hyvin mietitty ja suunniteltu lähtökohta voi jopa auttaa tuottamaan tarinaa ikään kuin itsestään. Teksti voi ikään kuin kummuta luonnonlähteestä esiin. Luultavasti kuitenkin teksti vaatii pihti- tai imukuppisynnytyksen, ellei peräti keisarinleikkausta.

Mikä suunta siis valita päässä vellovista epämääräisistä aineksista? Syntyykö dekkari vai trilleri? Saisiko käytettyä jotenkin hyödyksi omaa työkokemusta, omia harrastuksia ja tietysti kaikenlaisia elämänkokemuksia perhe-elämästä ja opiskelijaelämästä? Jokin it-alaa liippaava trillerimäinen juttu on viime aikoina ollut mielessä. Tietoturvaa, hakkerointia, terroristeja, kidnappauksia, gps-paikannusta yms. Sekin pitäisi ratkaista, missä tarina tapahtuisi, kotinurkilla vai jossakin ulkomailla.

Ei auta liikaa ihmetellä, vaan antaa palaa. Tänään, huomenna tai viikonloppuna tai ensi viikolla tai lomalla. Mahdollisimman pian kuitenkin, että syntyy itse itseään ruokkiva into jatkaa. Vai pitäisikö ensin pelata Fallout kolmonen loppuun ja muutama muu peli? Ja saada Facebookin pelit läpi? Ääh…

Kommentti on suljettu.