Futisstadionien rakentaminen Suomessa

Vuonomaassa sekä Ruotsissa ja Tanskassa on 2000-luvulla rakennettu kasapäin uusia, toinen toistaan tyylikkäämpiä jalkapallopyhättöjä. Tyypillinen kokoluokka lienee 8000-12000 katsojan areena. Kulut on olleet esim. Tippeligaenin Sandefjordin Komplett.no Arenalla 100 miljoonaa turskakruunua (nykykurssilla noin 11,4 M€), mutta on myönnettävä, että ko. areena on ollut selvästi halvimmasta päästä. Samaan aikaan Suomessa ei ole (muistaakseni) saatu aikaiseksi mitään muuta kuin onneton Finnair Stadium, Veritas-stadioni osittain, Myyrmäen stadioni ja Kuopion tynkä-Magnum.

Tässä esimerkiksi Lilleströmin stadion:Åråsen-stadion

Lilleströmin Åråsen-stadion

Suomessa aina futisihmiset vain tuskailee, miten vähän pelimerkkejä täällä kendolandiassa on käytettävissä futiksen kehittämiseksi ylipäänsä saati sitten uusiin stadionhankkeisiin. Lienee totta pitkälti, mutta silti mietityttää välillä, miten paljon on kiinni munattomuudesta, tahdon ja uskon puutteesta. Osasyy on varmasti sekin, että tyydytään olevaan, eikä kehitystä tästä syystä tapahdu.

Sanomattakin on selvää, että yhdelläkään seuralla ei ole tallessa pesämunaa investointeja varten, täällä eletään kädestä suuhun. Tosin eipä Norjassakaan seurat ole omia rahoja lyöneet likoon luultavasti missään, vaan ne on ottaneet velkaa ja olleet vain osakkaina hankkeissa. Muutamat stadionit on alun alkaen rahoittaneet paikalliset pankit, kunnat ja yritykset. Seurat on paikoin vain päävuokralaisina keräämässä entistä paljon enemmän rahaa kasvavien lippu-, sponsori- ja tv-tulojen muodossa, ja siten ne voivat maksaa parempia liksoja entistä paremmille pelaajille ja tarjota katsojille parempaa tuotetta. Syntyy myönteisiä kierteitä, joissa raha tulee rahan luokse.

Nyt lama-aikana rakentamisen kulut syöksyy alamäkeen, ja rohkeilla investoinneilla voitaisiin viedä jalkapallon olosuhteita nopeasti eteenpäin ainakin paikoitellen. Varmasti osataan nähdä, että olosuhteet, yleisön kiinnostus, pelin taso ja monet muut asiat kulkevat aika pitkälle käsi kädessä. Jostakin syystä vain hankkeita ei synny tai ne jää hatariksi visioiksi, eikä pyörät ala pyöriä siihen malliin, että areenoita alkaisi nousta meillekin.

Onko sitä paitsi noin 10-20 miljoonaa iso raha rakennusinvestointina? Montako keskimääräistä kerrostaloa samalla rahalla pystyttää, montako kilometriä moottoritietä sillä rakentaa? Rahaahan myös tulee heti esim. myymällä areenan nimi 10 vuodeksi, muutamia vip-aitioita sekä varsinkin areenan yhteyteen rakennettavia toimisto-, ravintola- ja kuntosalitiloja.

Jos kunnollinen uusi jalkapallostadioni kalliissa Norjassa maksaa himpun yli 10 miljoonaa euroa, ei vastaavan Suomessa pitäisi maksaa aivan yhtä paljon – jos kulut osataan pitää kurissa alusta alkaen. Finnair Stadiumiin saatiin uppoamaan laatuun nähden käsittämättömät 18,5 miljoonaa, ja millainen viheliäisen sietämätön paikka sillä rahalla saatiin niin katsojien kuin pelaajien kannalta (katsomo on erittäin tuulinen ja aivan liian loiva, pelialusta jatkuvasti paska). Kokemattomuus stadionrakentamisessa ja jonkinasteinen ammattitaidottomuus vaativat selvästi veronsa, liekö edes kilpailutettu kunnolla. Fiksuinta olisi uusissa hankkeissa suoraan ostaa piirustukset jostakin, missä on hyväksi todettu areena, ja vaikkapa yrittää palkata työnjohtoon jokunen ko. projektissa keskeisesti mukana ollut. Tästä norjalaisfirmasta voisi saada erinomaisen ratkaisun, ainakin kokemusta löytyy.

Viihtyisän futisareenan lähtökohdat

Finski kelpaa Suomessa pitkälti varoittavaksi esimerkiksi. Se on paskasti suunniteltu tuulitunneli, eikä sitä osattu millään lailla gryndata niin, että samassa sijaitsee rutkasti kovalla rahalla myytyjä toimistotiloja. Kaupungiltakin tämä osoittaa luokattoman heikkoa kaavoitusta ja rahoitusajattelua. Stadioni sijaitsee jossakin takamailla Töölössä sivussa sieltä, missä ihmiset Helsingissä normaalisti liikkuu, ja itselleni sen kalsean tuulinen kylmyys on selkeä ei-ei-tekijä mennä mihinkään peliin, vaikka saisi liput ilmaiseksi.

Tässä Norjan liigan pikkukaupunkiseuran Molden stadioni antaa loistavan mallin siitä, miten stadioni kannattaa rakentaa sillä tavalla täysin umpeen, ettei tuuli pääse ollenkaan viuhumaan läpi areenan:

Molden stadioni

Molden stadioni

Suomessa arkkitehtipellet ei vain koskaan ajattele ilmasto-oloja eikä rakennelman käyttötarkoitusta pennin vertaa, vaan lähtee aina siitä oletuksesta, että täällä on Välimeren leppeä ilmasto ympäri vuoden. Suunnitelmien ostajat ei osaa käyttää aivojaan senkään vertaa, että osaisivat vaatia jotakin käytännössä tärkeää, vaan menevät arkkitehtijargonin edessä polvilleen (arkkitehti = jumalasta seuraava). Lisäksi kaavoittaja antaa tomppelimaisia määräyksiä räystäskorkeuksista sun muusta, jotka torpedoi osaltaan kai myös Finskiä.

Toisaalta Finnair Stadium on otteluissa valtaosin tyhjä sen takia, että Veikkausliiga ei nauti kansan syvien rivien minkäänlaista arvostusta. Jos puitteet olisi koko sarjassa kunnossa, se nostaisi koko liigan profiilia reilusti. Profiilin nosto vaatii nimenomaan sen, että sopivan kokoisia MODERNEJA jalkapallolle pyhitettyjä areenoita on useimmissa liigakaupungeissa, eikä vain parin kolmen seuran käytössä. Oletusarvona Veikkausliiga-areenan pitäisi olla rakenteeltaan tiivis ja sillä tavoin lämmin, että tuuli ei pääse läpi. Koko Veikkausliigan pikkuongelma taas on se, että sarjapelejä on liian vähän – sekin tietää useampia iltoja, joina kukaan ei istu millään penkillä, ja mikä vakavampaa vähentää joukkueiden liikevaihtoa ja kassavirtaa.

Rahoituspuolella on syytä unohtaa iänikuinen Hjallis. Ei mikään stadionhanke tarvitse yhtä ainoaa kummisetää. Voi vaikka katsoa länsinaapureihin, miten siellä on osattu rahoittaa projekteja (esim. Sandefjordissa oli myyty pelkkiä liiketiloja noin 40 miljoonalla kruunulla stadionin maksaessa 100 miljoonaa). Kummisetien perään itkeminen tappaa hankkeet alkuunsa, kyse on huonosta itsetunnosta ja siinä rypemisessä, tuhkan ripottelusta heti, kun jokin ideanpuolikas esitetään. Miten vielä 21. vuosisadalla Suomessa eletään edelleen tehtaanpatruuna-aikakautta? Asenteet on jämähtäneet niin, että ajatuksetkin kulkee yhtä kapeaa ränniä pitkin viidellä miljoonalla ihmisellä.

Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Oulu…

Olettaen, että Helsingissä ja Turussa on “siedettävät” olosuhteet (vaikka on kaikkea muuta kuin tiiviit areenat), niin jos isoimmista kaupungeista näillä olisi kunnolliset futisareenat, niin jo kahdeksan nykyistä liigaseuraa olisi tässä suhteessa 2000-luvulla: Espoo, Lahti, Tampere, Vaasa ja Jyväskylä. Kuopiossa Magnum on muuten ok, mutta aika lailla puolikkaaksi sitä voi sanoa. Pienemmistä kaupungeista Myllykoskella, Valkeakoskella, Pietarsaaressa ja Maarianhaminassa lienee turha kuvitella mitään tällä saralla. Rovaniemi luokkaa no hope.

Ykkösen joukkueiden kaupungeista voisi nostaa esiin Oulun, Porin, Vantaan, Kokkolan ja Kotkan. Oululla olisi kai teoriassa paras potentiaali, mutta siellä on tehty megaluokan kämmi ja päätetty kunnostaa museoluokan Raatti juoksuratoineen futisareenaksi. Porissa olisi myös hyvää potentiaalia, ja kenties jonakin päivänä sinne nousee ihka aito jalkapallostadioni. Stadion-olosuhteet on ajan tasalla PK-35 Vantaalla, vaikka ei sekään ole sillä tavoin tiivis kuin pitäisi, eikä toimi bisneskonseptina lainkaan. Kokkola olisi kohtuullisen kokoinen kaupunki futisareenalle. Kotkassa on hyvä pääkatsomo, mutta “aurinkokatsomo” on lahoneen oloinen puupenkkirakennelma.

Muista Ykkösen seuroista TPV ja FC Kiisto olisivat kartalla, jos ko. kaupungeissa syntyisi uusi areena. Viikingit taas tarvitsisi monesta syystä areenan Itä-Helsinkiin, ja mielestäni mieluiten puhtaalta pöydältä vain jalkapalloa ajatellen (sama areena toki voisi palvella useampia Itä-Helsingin seuroja, jos se sijoitetaan keskeiseen paikkaan eli Itäkeskuksen liepeille). Hämeenlinnassa olisi hyvät lähtökohdat tehdä viihtyisi areena, mutta iso ongelma on jääkoronan musertava ylivalta. Kemillä ja Torniolla on historiaa liigatasolta ilman kiekko-ongelmaa, mutta kaupungit ovat niin pieniä ja ne lienevät pitkälti näivettyviä syrjäseutuja, joten siellä voi stadionhaaveet jättää sikseen.

Niin, itse tietysti näen valveillakin unta, miten FC Viikingit jonakin päivänä (mahdollisimman pikaisesti toki) marssii pankinjohtajan juttusille muutaman rahoittajakumppanin, Helsingin kaupungin osatakauksen ja tonttivarauksen kanssa, ja rakennuttaa Vuosaareen tai muualle Itä-Helsinkiin oman, vaatimattoman noin 4000-paikkaisen areenan. Laajennussuunnitelmat luonnollisesti kannattaa tehdä saman tien stadionin laajentamiseksi tuplakokoon…

Kommentti on suljettu.