Liigahaaveilusta Kakkaseen

Tätä blogia viimeksi päivitellessä unelmoin FC Viikinkien paluusta liigaan ja haihattelin satsauksesta Kartanon kentän rakentamiseen Viikinkien tulevaisuuden otteluareenaksi. Yli neljän vuoden tauon jälkeen hieman kurjaa herättää blogia eloon toteamalla, että Viikingit putoaa Kakkoseen aka Kakkaseen. Tämä taas saattaa surkuhupaisasti tarkoittaa sitä, että sarjapelejä alkukaudesta jopa pelataan Kartanolla…

Murheista viis, aloitan snadit spekulaatiot ensi kaudesta.

Ensimmäinen asia on lohkojako. Itälohko lienee todennäköisin, mutta etelälohko olisi monessa mielessä parempi arpa. Keskimäärin lyhyemmät matkat, säästävät matkarahaa ja ovat pieni etu pelaajien houkuttelussa. Idässä tulee viheliäisen puuduttava Joensuun-reissu pahimmillaan kahteen kertaan, mikä ei taatusti nappaa ketään. Idässä olisi ehkä vain yksi pk-seudun vastustaja, etelässä kenties neljä. Riippuu tietty siitä, mitä porukoita Kolmosesta nousee.

Toinen asia on se, montako muuta joukkuetta Kakkosessa on pk-seudulta. Toivottavasti niitä on Klubi04:n ja Pallohongan päälle mahdollisimman vähän kilpailemassa pelaajista (ja harjoitteluvuoroista ja muista resursseista). Atlantis on nousemassa Ykköseen, mutta karsinta on edessä, eikä nousu ole millään lailla varma. Gnistan keikkuu nyt etelälohkossa karsijan paikalla, toivottavasti tipahtaa, koska lienee pahimpia kilpailijoita. Seuraava matsi tasapisteissä olevan SoVon vieraana voi olla ratkaiseva.

Kakkosen varmat jatkajat pk-seudulta farmijengien lisäksi ovat GrIFK ja KäPa. Sarjanousija FC Myllypuro saa vielä jännittää säilyykö suoraan, karsiiko putoamisesta vai putoaako suoraan. Näin minimissään Viikinkien lisäksi pk-seudun joukkueita olisi neljä. Maksimissaan (huomioimatta Kolmosen nousijoita, joista minulla ei ole käryä) paikalliskilpailijoita olisi hillitön määrä eli seitsemän (Atlantis, neljä varmaa, Gnistan ja FC Myllypuro). Päälle vielä mahdolliset Kolmosen nousijat alueelta.

Kolmas ja suurin asia on joukkueen resurssit. Pitkäaikainen kummisetä Jorma Koivukangas on ilmoittanut, että ei jatka seuran keskeisenä tukijana yrityksensä Fineltecin kautta. Miten saada talous kuntoon, miten kattaa pakolliset treenivuorojen, matkojen ja vakuutusten kulut? Miten otteluissa ollut talkooväki jaksaa jatkaa? Vaikeaa tulee olemaan, jos ei käy hillitön munkki ja löydy uusi pääsponsori. Kakkonen ei kiinnosta oikeasti yhtään yritystä, joten ainoa toivo on vain koota sieltä täältä pieniä määriä säälistä annettuja roposia. Miten lienee muiden pk-seudun Kakkosen porukoiden talouden kanssa? Luulisin, että iso asia tulee olemaan Viikinki-ikoni Joonas Sarelius. Hän saattaisi olla se mies, joka kykenee houkuttelemaan niin riittävän määrän roposia kuin sopivan valmentajan ja kyvyiltään riittäviä pelaajia.

Neljäs asia on joukkueen valmennus. Kuka on päävalmentaja? Keneen on varaa? Kuka olisi sellainen, joka kykenisi nostamaan joukkueen saman tien takaisin Ykköseen? Olisiko Losa Zhukov hyvä valinta, vaikka Viikkarien kanssa tuli putoaminen Kolmoseen? Vai jatkaako Mika Sandberg tai nähdäänkö peräti Ilkka Jäntin paluu?

Viides asia on sitten joukkueen kokoonpano. Sen pitäisi olla niin iskukykyinen, että nousu Ykköseen kaudeksi 2016 olisi todennäköinen. Mallia voisi katsoa siitä, miten HIFK onnistui kasaamaan viime kaudeksi nousuvalmiin joukkueen.

Toisaalta toivoisin yhdistelmää omia kasvatteja ja valmiita pelaajia, jotka eivät mahdu Ykkösen PK-35:n, HIFK:n ja mahdollisen nousijan Atlantiksen kokoonpanoon. Omia kasvatteja, jotka pärjäävät Ykkösessäkin, näyttäisi olevan aika monta.

Sunnuntaina Viikinkien toiseksi viimeisessä Ykkösen kotipelissä kentällä nähtiin ennätysmäärä omia kasvatteja: Ainakin Sam Jammeh, Ali Mahdi, Toffe Nyberg ja Nemanja Biga avauksesta sekä vaihdosta tulleet Patrik Ahonen ja Emil Conti. Oikeana pakkina pelanneen Ville Varilan taustaa en tunne, mutta lienee hänkin pelannut Viikinkien junnuissa. Hyvää peliä häneltä. Myös Jammehin, Bigan ja Mahdin otteet miellyttivät, Toffe oli jotensakin löysä. Vaihdosta tulleet eivät ihmeitä esittäneet, mutta eivät sählänneetkään. Penkille jäi lisäksi oma kasvatti Markus Maunu, joka pelasi alkukaudesta kaikissa peleissä avauksessa ja suoriutui melko hyvin, mutta loukkaantui loppukesästä.

Kunpa tästä porukasta mahdollisimman moni jatkaisi ensi kauden Kakkosen joukkueessa. Mitään väsyneitä Kakkosen sarjajyriä ei tee mieli nähdä. Puolet avauksesta voisi olla omia kasvatteja, jos taso riittää, ja loput hyviä Kakkosen pelaajia, joilla on motivaatiota kehittyä uralla ja edetä Ykköseen.

Kamalan monta arvoitusta edessä. Kakkoseen putoaminen nykyisellä sarjajärjestelmällä tietää erittäin suuria vaikeuksia nousta koskaan takaisin Ykköseen, kun edes lohkovoitto ei takaa vielä mitään. Harmaaseen keskikastiin ei pidä tyytyä, mutta se lienee realismia. Eikä tavatonta ole sekään, jos Ykkösestä matka vie rivakasti Kolmosen syövereihin, kuten tänä vuonna käy toissakaudella pudonneelle FC Hämeenlinnalle.

Kommentti on suljettu.