Pitkästä aikaa…

..kirjoitan omaan blogiin. Lukuisille foorumeille olen tehtaillut kilometrikaupalla tekstiä sen parin vuoden aikana, minkä tämä blogialusta on ollut pystyssä, mutta kasvamassa sammalta.

Tämä vuosi on alkanut aika rankasti. Ekan viikon olin Las Vegasissa raatamassa CES-messuilla. Aivan turhan tarkkaan kolusin messuja neljä päivää, kun yhden päivän olisi helposti voinut huilata, ja käydä vaikka Grand Canyonissa tai tutustua Vegasiin edes vähän muutenkin kuin reitin hotelli-messualue osalta. Reissun ekat kaksi päivää olin vielä aivan koomassa aikaeron ja uskomattoman unettomuuden takia. Menomatkalla en saanut nukutuksi pätkääkään, ja sen seurauksena iski hillitön päänsärky, että oli mahdoton saada edes unen päästä kiinni. Buranoistakaan ei ollut apua. Onneksi toisena yönä jo vähän sain unta, ja kolmantena jo kunnolla. Pari viimeistä messupäivää oli sitten helppoja. Harmi vain, että ekat kaksi päivää oli täynnä ennalta sovittuja haastatteluita, eikä niistä tahtonut tulla mitään, englantikin romahti väsyneenä melkein tankerotasolle.

Reissulta ostin Applen iPhoneja kolme kappaletta paikallisesta Applen liikkeestä. Alun perin ajattelin myydä kaikki mukavalla voitolla, mutta kun laskin, että kaksi myytyäni kolmas on jo pelkkää voittoa, päätinkin pitää sen itse, kun ostajat oli sen minulle maksaneet. Niinpä minusta puoliksi vahingossa tuli iPhonen omistaja. Siitäpä sitä onkin “riemua” riittänyt.

Kaikki kolme luuria hakkeroin “vapaiksi”, ja kahteen tilasin kalliin StealthSIM-apu-sim-kortin käytettäväksi suomalaisen sim-kortin kanssa. Yhden kappaleen kanssa oli kummia hankaluuksia, ja hakkerointi piti tehdä kahdesti ennen kuin se onnistui, vaikka tein kaiken pilkulleen netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Sitten jossakin vaiheessa oman puhelimeni Installer-ohjelma meni täysin jumiin, enkä enää saanut asennetuksi lisää ohjelmia. Muisti ilmeisesti oli mennyt tukkoon tavaraa. Yritin WinSCP:llä päästä putsaamaan, mutta wlan-tukiasema temppuili, enkä saanut tarpeellista IP-osoitetta selville. Ei auttanut kuin palauttaa iPhone tehdasasetuksiin, ja tehdä uusintahakkerointi.

Sitten hakkerit keksivät, miten luurin firmwaren voi turvallisesti päivittää uusimpaan 1.1.3 -versioon ja saada puhelinpuolen toimimaan ilman apu-simmiä. Niinpä viime sunnuntaina taas ns. “downgreidasin” vekottimen ja tein taas kerran koko hakkeroinnin läpi. Sen seurauksena StealthSIM muuttui virattomaksi hukkaostokseksi, joka ehti olla hyödyksi vain pari, kolme viikkoa. Hirveästi ärräpäitä piti kuitenkin päästellä ennen kuin pääsin tuota päivityshommaa tekemään, kun koneeni wlan-tukiasemasofta ei suostunut yhteistoimintaan Windows Vistan verkkopuolen kanssa. Vistan langattomien verkkojen hallinta on todella vajavainen, sekava ja buginen sotku, joka toimii epäloogisesti ja availee typerästi saman näkymän vaikka kuinka moneen ikkunaan – kun teet säätöjä yhdessä ikkunassa, sitten vahingossa toisessa, on aika selvää, että homma kusee.

Nyt oma iPhone joka tapauksessa on aika hyvässä kunnossa. Sim-kortilta siirretyissä yhteystiedoissa on vielä hieman säätämistä, jotta puhelin näyttää soittajan nimen, eikä ärsyttävästi pelkkää numeroa. Täytyy sanoa, että puhelinominaisuudet on perin kömpelöt verrattuna halpaan kännykkään. Muuten laitteessa ihastuttaa isokokoinen kosketusnäyttö, iPod, wlan, sähköpostiohjelma, selain, Youtube ja Google Maps sekä pelit.

Ensi tiistaina olisi päivän työmatka Lontooseen. Jospa ehtisi poiketa keskustassa Regent Streetilä Apple Storessa tai jossakin O2-operaattorin liikkeessä ostamassa iPhonen 16-gigatavuisen version. Nykyinen 8-gigainen tuntuu ahtaalta, kaikki biisit ei sille mahtuneet…

Viikingit nousee!!!

Unelmani on toteutumassa: FC Viikingit nousee Veikkausliigaan! Viime lauantain voitto ja haastajaseura Atlantiksen vierastasuri ratkaisi asian hyvin yllättävästi. Etukäteislaskuissa minä ja moni muu olimme lähteneet siitä, että nousu varmistuu, jos Atlantis tai AC Oulu häviää samalla, kun oma peli voitetaan. Heteniityn katsomossa iloitsin viime hetken voitosta, mutta en aavistanut, miten ratkaisevasta tuloksesta oli kysymys, vaikka kuulutus kertoi Atlantiksen matsin Vaasassa päättyneen tasapeliin. Nyt Viikingit johtaa neljän pisteen erolla haastajakaksikkoon. Vaikka kumpikin lopuista kahdesta pelistä hävittäisiin, enintään toinen haastaja voi nousta ohi. Viikinkien onni on, että päätöskierroksella AC Oulu pelaa Atlantista vastaan kotonaan, joten jompi kumpi tai molemmat menettää pisteitä.

Nyt olen päiväkausia ollut valtavan tohkeissani ja täynnä intoa. Juuri mitään muuta ei mielessä liiku kuin Viikingit. Uskomattomalta tuntuu edelleenkin, että Vuosaaressa pelataan keväästä 2007 alkaen liigatason jalkapalloa. Aivan vuorenvarmaa se ei olekaan. Kenttäolot eivät vastaa liigan vaatimuksia lähimainkaan. Palloliitolle kuitenkin todennäköisesti riittää, että seura esittää uskottavat suunnitelmat olojen kohentamisesta sekä seuran talouden tilanteesta ja tulevaisuudesta. Tällä tavalla myönnetyn poikkeusluvan nojalla esimerkiksi RoPS pelasi vuosikausia liigassa, eikä suunnitelmissa edes ollut juurikaan realismia.

Viikinkien keskeinen haaste on nyt saada Helsingin kaupungilta nopeasti myönteinen kanta siihen, että seura saa tukea olojensa kohentamiseen. Tämä vaaditaan paitsi seuran talouden takia myös siksi, että kaupunki omistaa nykyisen peliareenan Heteniityllä. Kaupunki saattaa pestä kätensä, ja sanoa, että menkää Finnair Stadionille pelaamaan. Seura kuitenkin aivan oikein on ilmoittanut, että se pelaa vastedeskin Vuosaaressa, ja jos muualle pakotetaan, liigapaikkaa ei sitten oteta. Ei hemmetti! Niin ei saa päästä käymään, että ensin vuosien kovalla urheilullisella taistelulla saavutetaan unelma, ja sitten jäädäänkin Ykköseen kitkuttamaan ja yrittämään uutta nousua. Sen kanssa voi sitten tuhrautua ikuisuus.

Mitä parannuksia sitten vaaditaan? Perusvaatimuksista tärkeimmät koskevat katsomoa ja valoja. Nykyinen puupenkeillä varustettu pääkatsomo voidaan purkaa ja korvata isommalla, samoin aurinkokatsomo. Pääkatsomo pitäisi myös varustaa katoksella. Valot voidaan vaihtaa. Lisäksi itse kentän alle pitäisi saada lämmitys, pelaajille saada paremmat pukuhuoneet ja yleisölle kunnolliset vessat.

Parempi vaihtoehto saattaa kuitenkin olla kokonaan luopua Heteniityn kentästä, ja siirtyä Vuosaaren liikuntapuiston alueelle. Tässä havainnekuva alueesta, jonka rakentamisen kaupunki merkitsi jo vuoden 2003 suunnitelmissa alkamaan 2007, eli kuin ounastellen Viikinkien liiganousua:

Näin päästäisiin myös luomaan puhtaasti jalkapallolle omistettu areena, kun nykyinen kenttä on rakennettu yleisurheilua varten. Oikea jalkapallokatsomo yltää lähelle viheriön reunaa, välissä ei saa olla juoksuratoja eristämässä yleisöä pelistä. Neitseelliseen paikkaan voi myös olla edullisempaa rakentaa riittävän kokoinen ja tasoinen katettu katsomo, varsinkin jos ensi vuonna tyydytään tilapäisiin putkirakenteisiin, joilla FC Honka on nopeasti saanut aikaan paikat yli 4000 katsojalle. Telinerakenteisia katsomoja saa Suomesta ainakin Telinekatajalta ja Telineramilta. Hyvin kiinnostava valmistaja on myös Pohjoismaiden johtavana urheilukatsomovalmistajana itseään markkinoiva porvoolainen Kerkosport.

Entäpä talous? Viikingit tarvitsee rahakkaat sponsorit. Luonnollinen pääsponsori on Vuosaaressa jo 40 vuotta kahvia paahtanut Paulig, joka myös rakentaa uuden paahtimon sataman yritysalueelle. Paulig on myös ollut Vuosaaren kasvun ja kehityksen keskeinen moottori, tosin pitkälti maanomistuksensa ansiosta. Joka tapauksessa liigatason seura olisi jälleen yksi mahdollisuus nostaa Vuosaaren statusta, ja saada kiinteistökauppaan vieläkin lisää potkua. Toinen aika mainio vaihtoehto olisi tietenkin laivayhtiö Viking Line. Pitäisi tehdä selväksi, että tässä olisi kuin tilauksesta laivayhtiön imagoon sopiva urheiluseura, jonka väritkin sopivat täydellisesti, sillä pelipaidat ovat punavalkoisia.

HKL: ryhdy sinäkin autoilijaksi!

Voihan vee, minkä teit, HKL ;( . Työmatkabussini numero 57 linjaa muutettiin pölkkypäisesti. Ennen se ajoi Itäkeskuksesta Munkkivuoreen aivan työmaani viereen, mutta tämän viikon maanantaista alkaen linjan lähtöpiste siirtyi Viikkiin. Mitä järkeä?!? Viikki on pussinperä keskellä-ei-mitään, jonne on tuupattu myös yliopiston biotieteiden kampus. Itäkeskus on liikenteen solmukohta. Ketä nyt enää muka matkustaa viisseiskalla, paitsi muutama Munkassa asuva opiskelija?

Jonkinsorttiseksi korvaajaksi on avattu uusi linja 58. Se ajaa Itäkeskuksesta Munkkivuoreen, mutta aivan eri reittiä kuin 57 ajoi. Viiskasi menee Itäväylän kautta Pasilaan, vanhan Jäähallin ja Meilahden sairaaloiden ohi, sitten Munkkiniemen läpi Munkkivuoreen. Ajoaika on karvan päälle 40 minuuttia, 10 minuuttia enemmän kuin 57:llä oli.

Ainoa mahdollinen syy tälle linjamuutokselle voisi olla Hakamäentiellä alkanut massiivinen remontti. Eli olisi ehkä ajateltu, että 57 ei pysty millään ajamaan aikataulussa, kun remontti oletettavasti aiheuttaa valtavia ruuhkia, jotka linjan 58 reitillä voidaan kiertää. Mahtaakohan olla väärä luulo tai hätävarjelun liioittelua?

Viime aikoina olen ajanut töihin useimmiten autolla. Matka-aika noin 25 minuuttia yhteen suuntaan liki kotiovelta suoraan työpaikan parkkihalliin. Joukkoliikenteessä nyt kuluu kävelyineen kummassakin päässä ja lisättynä metromatkalla Itäkeskus-Rastila sekä odotteluineen vaihdoissa liki tunti. Yhteensä: autolla 50 minuuttia, joukkoliikenteellä 2 tuntia! Joka päivä 1 tunti 10 minuuttia hukkaan heitettyä vapaa-aikaa? Ei kiitos! Entinen joukkoliikenneaika ei tietenkään jäänyt tästä kuin 20 minuuttia, mutta psykologinen efekti on paljon suurempi. HKL:n tulisi tiedostaa, että kaupungin sisällä kahden tunnin matka-aika päivittäin ylittää kohtuullisen rajan.

Sitä paitsi busseissa on niin paljon muita huonoja puolia. Useimmiten haisee tunkkaiselta, kusi, paska pieru, vanha viina, hiki ja muut eritteet lemuavat. Tavallisesti vielä päälle tulee epämääräistä käryä bussien muoviosista, hydrauliikkanesteistä ja dieselin katkua pakoputkesta. Olen muutaman kerran ollut tukehtua myrkyllisen kitkerään muovipalon hajuun. Omassa autossa haiskahtaa enintään tuulilasin pesuneste ja ilmanvaihdon tuoma lievä pakokaasu. Busseissa kuskit pitävät kovimpia pakkasia lukuun ottamatta aina kattoluukkua auki, enkä kestä vetoa lainkaan. Bussi- ja metrolaitureilla pyörii örvelöitä ja pummeja, autossa saa olla rauhassa ja kuunnella musaa. Kehätiellä on tietysti omat torvelonsa, mutta ajaminen on useimmiten virkistävää.

Summa summarum: Ei voi mitään, mutta täytynee luopua ajan lataamisesta HKL:n kortille yli kymmenen vuoden kausikorttilaisuuden jälkeen. Bensa tietysti maksaa hirveästi, mutta kun auto kerran on, kiinteät kulut on sen verran kovat, että ei kannata jättää autoa vain talliin ruostumaan.

Viikingit kaatoi mestarin!

Upeaa!!!!! 🙂 Vuosaaren Viikingit voitti hallitsevan Suomen mestarin Myllykosken Pallon Suomen Cupin 6. kierroksen matsissa maalein 2-1. Erinomainen suoritus!

Kumpikin Viikinki-maali oli hieno pelimaali. Johtomaalin avausjaksolla puski Janne Mollberg, joka nousi korkeimmalle kulmapotkun jälkitilanteessa ja ohjasi pallon MyPan verkkoon. Viikingeillä oli useampia tilaisuuksia lisätä johtoaan varsinkin kulmureista, mutta tilanteet kuivuivat kasaan. Toisella jaksolla Vuosaaren Punaiset selvästi passivoitui, ja se kostautui. Tasoituksen vieraat saivat suoraan vapaapotkusta noin 70. minuutilla, maalintekijänä Marco Manso. Vapari seurasi tilannetta, jossa Adriano oli päässyt livahtamaan läpi pistopallon perään. Viikinkivahti Harri “Haba” Kairavuo tuli vastaan, sai pallon riistettyä, mutta samalla kaatoi Adrianon aivan rangaistusalueen rajalla.

Tasoituksen jälkeen Viikingit painoi uutterasti päälle, ja sai pelin vietyä toistuvasti MyPan päätyyn. Kulmapotkuja saatiin aivan loppuminuuteilla useita, mutta maalipaikkoihin ei niissäkään päästy. Seurasi jatkoaika. Noin kymmenen minuuttia oli pelattu, kun maalivahdin pitkä avaus meni suoraan “Slava” Malakejeville, joka syöksyi vasemmalta laidaltaan ohi vartijansa. Laukaus pienestä kulmasta, ja kotiyleisön riemuksi Slava tuikkasi pallon maaliin, 2-1!!! Jatkoaika jatkui vielä parikymmentä minuuttia, eikä juuri MyPa saanut vaarallisia tilanteita aikaan. Toistuvasti pallot ajautuivat liiaksi eteen Haban haltuun. Viikigit oli jopa lisätä johtoaan, mutta viimeistely ontui.

Kokonaisuutena mahtavaa peliä. Viikingit ei ollut hetkeäkään hätää kärsimässä ennakkosuosikkia vastaan, vaan peli oli täysin tasapäistä. Välillä oli päinvastoin kuin oli ennakoitavissa, Viikingit vei peliä, MyPa oli pitkiä jaksoja vastaantulijan roolissa. Seuraavalla kierroksella vastaan asettuu HJK! Peukut pystyyn! Toivottavasti Viikinkilauma jatkaa kovaa taistelua ja teräviä hyökkäyksiään.

Afrikka ahtaalla

Helskutti, eipä Norsut kovin kaksisesti pelanneet Argentiina-pelissä. Oudon laiskaa ja mielikuvituksetonta, tai sitten argentiinalaiset vain saivat vastustajat näyttämään sellaisilta pistämällä pelin jäihin. Kyllä tulee tekemään tiukkaa selvitä jatkoon, Hollanti ja S-M on pakko kaataa. Hollanti vei aika ansaitut pisteet serbeiltä, mutta ei varmaan selviä yhtä helposti seuraavista matseista, kun paineet kasvaa ja vastassa on lohkon kovimmat jengit.

Angola vaikutti todella heikolta, vaikka hävisi vain 1-0. Ekalla jaksolla olivat kuin savannilla kuihtuneita puupökkelöitä, tokalla näytti paremmalta, kun portugeesit hyytyi paahteessa. Meksiko pelasi nautittavasti, mutta eipä Irankaan huono ollut, ja voi pistää Portugalin todella ahtaalle. Svedut lentää laulukuoroon surkean T&T-räpellyksen ansiosta. Sumppua oli tietysti vaikea murtaa, mutta eipä kovin kummoisia konstejakaan keksineet.

Tänään sitten jännätään, olisiko Ghana näiden kisojen musta hevonen, tai se ainoa Afrikan maa, joka selviää jatkoon. Tasurikin olisi kovaa valuuttaa loppuja pelejä ajatellen.

MM-kuume korkealla

Futiskuume on korkealla, tänään ne alkaa! Siis futiksen MM-kisat 2006 Saksassa.

Mikä maa vie mestaruuden? Brasseilla on mielestäni huikeita pelaajia, mutta puolustuksen laatu ei ole aivan maailman terävintä kärkeä. Mannertenvälinen magia teoriassa haittaa mestaruustiellä, kun ei-euroopalainen joukkue (eli Brasilia) on vain kerran vienyt kultaa Euroopassa pelatuissa kisoissa v. 1958. Kuten eilinen HS muistutti, suosikeilla on erikoinen taipumus kompuroida, ja brassit saattavat haksahtaa jollakin jatkokierroksella ja pudota jopa mitaleilta.

Mustista hevosista itse uskon ja toivon Afrikkaan. Vahvimmaksi veikkaan Norsunluurannikkoa. Norsujen lohko on toki varsinainen kuolemankenttä, kun samassa ovat Argentiina, Hollanti ja Serbia-Montenegro. Pahoin pelkään, että Hollanti kompuroi ja putoaa, mutta eniten melkein toivoisin, että se menisi jatkoon Norsujen kanssa, eli yllättäen Argentiina jäisi alkulohkoon! En koskaan ole perustanut pampan potkijoista. Argentiina vain osaa pelata kärsivällisesti junnaten kuin Italia, tekee tarpeelliset osumat ja pitää pelin hallinnassa. Toisaalta ei Argentiinakaan voittamaton ollut edes Etelä-Amerikan karsinnoissa, kun se kaatui mm. piskuiselle Ecuadorille, vaikka oli lopulta maanosan kakkonen.

Joka kisoissa joku iso kaatuu nolosti alkulohkoon ja ainakin pari yllättäjää selviää jatkoon. Englannin joukkuetta jotkut hössöttävät loistavaksi, mutta en itse pidä Svenniksen tiimistä pätkääkään. Onhan siellä muutama positiivinen tyyppi, kuten Owen ja Lampard, mutta monta ärsyttävääkin, Becks etunenässä. Kuitenkin voi käydä niinkin hullusti, että jatkoon menijät lohkosta onkin Ruotsi (äyh) ja Paraguay.

Espanjalla pitäisi olla erinomaiset saumat mennä pudotuspeleihin. Pitää vain varmasti kaataa arabimaat. Jos lohkovoitto tulee, vastassa on Etelä-Korea tai Ranska. Jos siitä vielä hispaanit selviävät, tie taitaa nousta pystyyn, kun mielestäni joukkueen kokoonpano ei vaikuta tällä hetkellä järin kovatasoiselta, varsinkin maalinteko oletettavasti tökkii. Korealaisten ja japanilaisten uskon menevän jatkoon alkulohkoista, vaikka monet panettelevat, että kotikisamenestys 2002 oli harhaa ja tuomaripeliä. Taitavia pelaajia ja erittäin nopeita. Korealaisilla on myös pääpelivoimaa ja -taitoa.

Hollannille aina toivon menestystä, ja nytkin joukkue vaikuttaa todella laadukkaalta. Saattaa yltää mitaleille, jos siis välttää kompuroinnin. Myös Tshekkiä symppaan, mutta pelkään joukkueen parhaiden päivien olevan jo ohi. Viime EM-kisoissa Hollanti-Tshekki ottelu oli loisteliasta futista, kisojen moraalinen loppuottelu. Löin kumminkin kyynisen rahavedon, että loppuottelussa kohtaavat Brasilia ja Italia…

Valloitusretkikunta

Lauantaina se alkaa! Vuosaaren Viikinkien toivottavasti kaikkien aikojen menestyksekkäin kausi jalkapallon ykkösessä. Uudenlaista apua pitäisi tulla siltä kuuluisalta 12. pelaajalta eli yleisöltä. Olin maanantaina mukana seuran liepeille vireillä olevan ihka aidon ja järjestäytymään pyrkivän faniryhmän ensitapaamisessa ravintola Hang Outissa. Mukana oli nyt viisi innokkainta, jotka oli poimittu seuran nettisivustolle ilmoittautuneiden lähes sadan joukosta. Faniryhmän alustava nimi on Valloittajat.

Tarkoituksena on kannustaa joukkuetta kunnolla ja sinnikkäästi, ja tietenkin vetää mukaan lehterien perusjännittäjiä, jotka ovat faneja, mutta vaativat ujoutensa karistamiseksi muiden rohkaisua. Fanien ydinryhmää aiotaan laajentaa nopeasti, ja saada katsomoon jokaiseen kotiotteluun aina muutaman kymmenen katsojan huutosakki luomaan tunnelmaa. Konsteja on monia alkaen netti-ilmoittautuneiden joukosta. Lisäksi tarvitaan uutteraa tiedottamista. Lisäksi jokainen pyrkii tuomaan fanijoukkoon kymmenen kaveria kauden aikana. Kriittinen massa täytyy saada kasaan.

Fanittamisen avuksi seura on teettänyt ensi kertaa fanikaulaliinat, jotka toistavat seuran sinipunavalkoisia värejä ja logon. Lisäksi katsomoon pitää saada isompia ja pienempiä lippuja, banderolleja, ehkä räikkiä. Fanijoukon pitää erottua myös paidoilla, ehkä osaksi muullakin rekvisiitalla, josta heti tulee mieleen muovinen viikinkikypärä (halpoja löytyy helposti naamiaisasuja myyvistä kaupoista). Pelleltä ei kuitenkaan tarvitse näyttää, pääasia on, että jaksaa kannustaa sortumatta mihinkään älyttömyyksiin. Eli hauskanpitoa järki mukana.

Lähiöseuran valloitusretki kohti liigaa on alkamassa!

Kaunosielujen yhteiskunta

Entisessä Neuvostoliitossa tiedotusvälineissä ei koskaan kerrottu ikäviä uutisia. Mediakoneisto yritti parhaansa mukaan luoda kansalle kuvaa onnellisesta valtakunnasta, jossa ei ikinä satu mitään pahaa, eikä kukaan tehnyt mitään pahaa. Enintään oli mainintoja yhteiskuntarauhaa horjuttavista “huligaaneista”, jotka olivat pahantahtoisten ulkomaiden kätyreitä. Tällaiset tapaukset olivat yksittäisiä pikkureikiä maata ympäröivässä hermeettisessä kuplassa, jonka ulkopuolella eli kaukana ulkomailla kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän toisessa ulottuvuudessa elivät pahat ihmiset.

Välillä nyky-Venäjällä haikaillaan entisiä onnen päiviä, mutta osataan Suomessakin unelmoida tahrattoman sileästä kaunosielujen yhteisöstä. Kepulainen ex-kansanedustaja, nykyinen lapsivaltuutettu Maria Kaisa Aula esittää, että kauppojen kassojen luota pitää poistaa iltapäivälehtien lööpit. Pääperusteena Aula mainitsee, että lööpit voivat pelottaa pieniä lapsia. Lapset voivat menettää luottamuksensa vanhempiinsa, jos lööppi kirkuu vanhemman tehneen väkivaltaa lapsille.

Lööpitkö yhtäkkiä ovat lasten pahin uhka? Kenen mielenrauhan tyynen pinnan lööppien mauton revittely oikeasti rikkoo? Kukkahattutätien söpöön maailmaan lööpeistä tunkee rumien ihmisten raaka elämänmuoto, vauvansurmat, puukotukset ja kaikenlainen elämän rujous. Käsitellyt hirveydet viittaavat siihen, mikä oikeasti vaarantaa lasten elämän: Tekijöiden ja tekojen takana ovat jokseenkin johdonmukaisesti rikkonaiset kodit, alkoholismi ja työttömyys. Vähän pintaa rapsiessa taustalta ilmenee yhteiskunnan epätasa-arvoa sekä huonoja valintoja. Syntyneestä helvetistä lastensuojelu tai mikään muu viranomainen ei juuri pelasta lapsia eikä sosiaalitoimi vanhempia, koska voimavarat eivät millään riitä. Jatkuvasti satoja, ehkä tuhansia lapsia päätyy varttuessaan suoraan sosiaalihuollon piiriin. Tuhoisien valintojen kierre jatkuu, ja yhteiskunta saa vain lisää tuottamattomia elättejä.

Miksi ei Aula keskity hengenheimolaisineen kitkemään lasten elämästä oikeita uhkia ja vääryyksiä? Ei poliitikkoja, ainakaan kepulaisia, milloinkaan ole kiinnostanut sijoittaa rahaa “luusereiden” nostamiseen jaloilleen. Ei, vaikka Suomi tarvitsee pian kipeästi kaikkia työkykyisiä. Sosiaalisten ongelmien poliittinen hoito on niin mutkikasta ja vaikeaa, että ei sellaiseen kukaan jaksa ryhtyä, eikä se tuo ääniä. Aulan ratkaisu on siivota yhteiskunnan tahrat neuvostoihmisen tyyliin, siis yksinkertaisesti lakaista ne maton alle. Hyvien porvarisperheiden lastenkaan ei tarvitse koskaan edes aavistaa, että on olemassa toinenkin todellisuus oman onnellisen kodin ulkopuolella. Kun pahat asiat ovat poissa silmistä, ne samalla sulkeutuvat pois tietoisuudesta. Poliitikon ja ihmisen on silloin hyvä olla ja elää.

Aidosti kamalinta lööpeissä on tietenkin se, miten niistä jatkuvasti paljastuu, millaisiin ihmissuhdesähläyksiin sortuvat jopa Aulan puoluetoverit. Ettei vain joku kamala toimittaja ala epäillä, että Aulankin perhepiirissä sattuu ja tapahtuu. Pian se joku ehkä kolkuttaa ovelle. Ja kohtakos sitä sitten tilitetään lööpeissä…

Suomalaiset kaistasurffailijat

Työmatkaani Vuosaaresta Munkkivuoreen käytän toisinaan autoani. Näin varsinkin, jos metro+bussi -yhdistelmä näyttää liian hitaalta, kun olen nukkunut liian pitkään. Joukkoliikenteellä aikaa kuluu 45-50 minuuttia. Autolla matka-aika on noin 20-25 minuuttia, mistä valtaosa hupenee Hakamäentien ja Lapinmäentien välimaaston sekä Itäkeskuksen liikennevaloissa. Ajoreittini on Kehä I idästä Hämeenlinnanväylän liittymään mennen tullen. Suorin tie olisi Viikin läpi Koskelantietä ja Hakamäentietä, mutta se myös vie roimasti enemmän aikaa ja polttoainetta.

Ajaessani mitä kautta tahansa törmään joka ikinen kerta suomalaiseen ärsyttävän itsekeskeiseen ajotapaan. Aina on useampi kuljettaja liikkeellä, jotka eivät koskaan vaivaudu näyttämään vilkulla aikeitaan vaihtaa kaistaa. Niinpä monet kerrat hämmästyn, kun itse ajan järkähtämättä ja rauhassa yhtä ja samaa kaistaa kilometrikaupalla, että mitä, tuohonko tuokin auto nyt änkeää aivan eteeni, tai aikooko tuo ääliö ajaa kylkeen tai kiilata tieltä. Ja vähän ajan päästä sama sankari vaihtaa taas kaistaa mitenkään varoittamatta nostattaen takuulla verenpainetta taas toisten ällistyneiden parissa.

Tiellä surffaillaan aivan kuin siellä oltaisiin yksin, samalla tavalla kuin surffaillaan kotisohvalla kaukosäädin kädessä kanavalta toiselle ja äkkiä takaisin. Kanavasurffailu vain ei vaaranna kenenkään terveyttä, kaistasurffailu on kaistapäistä leikkiä kanssa-autoilijoiden ja omalla elämällä.

Osasyy vilkun käytön vähyyteen on mahdollisesti terveydellinen, eli kuskeja vaivaa niskan jäykistyminen tai putkinäkö, jolloin taustapeilien käyttö ei tahdo onnistua. Vaihtoehtoisesti kovin moni suomalainen tuntuu uskovan paranormaaleihin ilmiöihin, tässä tapauksessa telepatiaan. Että muut kyllä arvaavat, mille kaistalle ja mihin rakoon seuraavaksi poukkoilen. Tai sitten asenteena on vain kyyninen “mitä väliä” tai ylimielinen “tämä on mun auto ja sitä paitsi ajan mun veroeuroilla rahoittamaani tietä, eikä se muille kuulu, mitä minä omaisuudellani teen”.

Käyttäkää vilkkua! Siksi autossa on hallintalaitteet, että niitä käytetään. Se viiksi ei ole pelkkä koriste-esine.

Mitäs sitten sanoisi?

Kuten näkyy, ratkaisu kuukausien nimien suomennokseen löytyi. Homma oli helppoa, kun lopulta muokattava tiedosto löytyi (wp-includes kansiossa locale.php). Selvät ohjeet löytyivät WordPressin Codex-sivulta kohdasta, jossa neuvotaan liki kädestä pitäen ohjelmiston kääntämistä. Nyt blogin pitäisi tältä osin olla kunnossa.

Sain lisäksi kopioitua toisista sivupohjamalleista tuohon oikean reunan sivupalkkiin kalenterin ja tuoreimpien merkintöjen listauksen (säätönä max 10 uusinta, nyt näkyvät kaikki tähänastiset sepustukset). Jokin kuva tai visuaalinen elementti pitäisi vielä kaivaa ja viilata blogin nimeen taustakuvaksi.

Kun tekniset asiat alkavat olla kohdallaan, onkin aika ryhtyä sisällöntuotantoon. Siinäpä sitä haastetta riittääkin, enemmän kuin koodin näpertelyssä. Heti tuntuu niskassa roikkuvan ikuinen vaiva, mielikuvituksen puute. Ilmeisesti on vain oltava ottamatta paineita, jos tulee hiljaisia kausia, ja tarinoitava sitten reilummin, kun sanottavaa ilmenee.

Esimerkiksi toukokuiset lätkän MM-kisat voivat kirvoittaa tarinaa, samoin kesäkuiset futiksen MM-kisat. Odotan myös, että sanottavaa syntyy divarissa futailevasta kotikaupunginosan oman seurasta eli Vuosaaren Viikingeistä. Olen liittynyt seuran fan clubiin ja tilannut kausikortin. Aiemmin olen poikennut Heteniityn kentällä vain pari, kolme kertaa kaudessa. Mistä tälläinen äkillinen fanius? Kurkista tästä.