Pelastusoperaatio Viikingit

FC Viikingit näyttää uivan todella syvällä. Verottaja on jättänyt konkurssihakemuksen. Karmivasti mielessä vaanii uppoaminen konkurssikarille, Suomi-futiksen kadonneiden seurojen hylkyluettelon jatkoksi. Mitä ihmettä sitä kesäisin tekisi, jos tämä seura, jonka värejä olen tunnustanut kymmenen vuotta, katoaisi maan päältä?

”Pelastusoperaatio Viikingit” olisi varmasti tervetullut. Verottajan konkurssihakemus pitää saada pois niskasta ja loputtomat nolot tratat pois kokonaan seuran ympäriltä. Hoituu tietysti kuoppaamalla koko seura, mutta jospa olisi positiivinenkin ratkaisutapa.

Yksi vaihtoehto olisi yhtiöittäminen, mutta Kakkosen tasolla se on tietysti hölynpölyä. Kuka muu ostaisi osakkeita kuin muutama seuratoimija ja kovimmat fanit – joista monet ovat sitä paitsi tyhjätaskuja. Eikä Suomi-futiksen harvat Oy:t ole mitään triumfeja olleet.

Mutta unelmoida saa, joten jatkanpa höpötystä lämpimikseni, koska oma unelma on fanien omistama seura. Kirpaisee, että sellaiseksi tuli viime vuonna kaikista mahdollisista seuroista HIFK. Oy-muotoisuus uskoakseni antaisi aimo annoksen uudenlaista uskottavuutta ja ryhtiä toimintaan verrattuna ei-ammattimaiseen yhdistystoimintaan. Uskoisi erilaisten kumppanuuksien järjestelyn olevan luontevampaa, kun yritys asioisi yrityksen kanssa.

Näin homma menisi: Järjestetään trendikkäästi joukkorahoituskampanja. Henkilöosakkeen voisi ostaa vaikka satasella, sata myytyä osaketta toisi kymppitonnin. Sillä ei vielä tekisi paljon mitään. Mutta se olisi alku. Lisäksi voisi myydä firmaosakkeita á 1000 €. Kovin montaa ei tarvitsisi myydä, kun verovelkaa vastaava summa olisi kasassa, mutta osakepääomaa ei tietenkään saisi velkoihin hassata. En tiedä, miten joukkorahoituksella perustettava firma lakien mukaan saisi rahoilla tehdä, mutta tuskin kaikkea olisi pakko käyttää osakepääomaan, jonka minimi on 2500 euroa. Ehkä loput rahat voisi käyttää yhtiön kehittämiseen tähtääviin investointeihin.

Perustettava FC Viikingit Oy vuokraisi ry:ltä sarjapaikan, ja ottaisi koko edustuksen toiminnan hoitaakseen ja velat hoidettavakseen. Veloista tehtäisiin maksuohjelma, ja talouden saamisesta hallittuun kasvuun tehtäisiin samoin ”realistinen” (heh!) suunnitelma. Hallituksen ensimmäinen homma olisi palkata toimitusjohtaja: futista jonkin verran tunteva moderni talousihminen, joka tyytyy vaatimattomaan peruspalkkaan. Lisää liksaa saisi provisiona sovituista sponsoridiileistä ja kaikesta mahdollisesta uusien tulonlähteiden hankkimisesta. Näitä tj-ehdokkaita tietysti olisi heti oven takana pitkänä jonona.

Olennainen homma olisi tarmokkaan tulopohjan vahvistamisen ohella keskittyä olosuhteiden parantamiseen yhdessä kaupungin kanssa. Merkittävin projekti olisi saada katettu pääkatsomo niin pian kuin mahdollista, mutta ehkä Hettarin sijasta Kartanolle. Silloin saisi viimein hillittyä armotonta lipputulojen menetystä sadesäällä. Seuraava homma olisi rakennuttaa kunnon pukuhuoneet vanhan parakin tilalle, jos Hettarilla jatketaan.

Utopiaa? Varmaankin, koska ainakaan itse en osaa tiedon ja kokemuksen puutteessa tehdä mitään tämän utopian toteuttamiseksi. Toinen vaihtoehto on vielä utopistisempi haave: äveriäs kummisetä (tai vannoutuneen fanin muhkea lottovoitto). Pikku-Abramovits, mutta sellainen, joka ei vain loputtomasti pumppaa kassaan rahaa taloudellisesti kestämättämän toiminnan takia, vaan oikaisee talouden kertaiskulla ja potkii sitten seuraa eteenpäin kestävällä pohjalla, keskittyen olosuhteiden kohentamiseen (lue = luo kiinteistöyhtiön, joka rakennuttaa Itä-Helsinkiin futisstadionin).

Kommentti on suljettu.