Pitkästä aikaa…

..kirjoitan omaan blogiin. Lukuisille foorumeille olen tehtaillut kilometrikaupalla tekstiä sen parin vuoden aikana, minkä tämä blogialusta on ollut pystyssä, mutta kasvamassa sammalta.

Tämä vuosi on alkanut aika rankasti. Ekan viikon olin Las Vegasissa raatamassa CES-messuilla. Aivan turhan tarkkaan kolusin messuja neljä päivää, kun yhden päivän olisi helposti voinut huilata, ja käydä vaikka Grand Canyonissa tai tutustua Vegasiin edes vähän muutenkin kuin reitin hotelli-messualue osalta. Reissun ekat kaksi päivää olin vielä aivan koomassa aikaeron ja uskomattoman unettomuuden takia. Menomatkalla en saanut nukutuksi pätkääkään, ja sen seurauksena iski hillitön päänsärky, että oli mahdoton saada edes unen päästä kiinni. Buranoistakaan ei ollut apua. Onneksi toisena yönä jo vähän sain unta, ja kolmantena jo kunnolla. Pari viimeistä messupäivää oli sitten helppoja. Harmi vain, että ekat kaksi päivää oli täynnä ennalta sovittuja haastatteluita, eikä niistä tahtonut tulla mitään, englantikin romahti väsyneenä melkein tankerotasolle.

Reissulta ostin Applen iPhoneja kolme kappaletta paikallisesta Applen liikkeestä. Alun perin ajattelin myydä kaikki mukavalla voitolla, mutta kun laskin, että kaksi myytyäni kolmas on jo pelkkää voittoa, päätinkin pitää sen itse, kun ostajat oli sen minulle maksaneet. Niinpä minusta puoliksi vahingossa tuli iPhonen omistaja. Siitäpä sitä onkin “riemua” riittänyt.

Kaikki kolme luuria hakkeroin “vapaiksi”, ja kahteen tilasin kalliin StealthSIM-apu-sim-kortin käytettäväksi suomalaisen sim-kortin kanssa. Yhden kappaleen kanssa oli kummia hankaluuksia, ja hakkerointi piti tehdä kahdesti ennen kuin se onnistui, vaikka tein kaiken pilkulleen netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Sitten jossakin vaiheessa oman puhelimeni Installer-ohjelma meni täysin jumiin, enkä enää saanut asennetuksi lisää ohjelmia. Muisti ilmeisesti oli mennyt tukkoon tavaraa. Yritin WinSCP:llä päästä putsaamaan, mutta wlan-tukiasema temppuili, enkä saanut tarpeellista IP-osoitetta selville. Ei auttanut kuin palauttaa iPhone tehdasasetuksiin, ja tehdä uusintahakkerointi.

Sitten hakkerit keksivät, miten luurin firmwaren voi turvallisesti päivittää uusimpaan 1.1.3 -versioon ja saada puhelinpuolen toimimaan ilman apu-simmiä. Niinpä viime sunnuntaina taas ns. “downgreidasin” vekottimen ja tein taas kerran koko hakkeroinnin läpi. Sen seurauksena StealthSIM muuttui virattomaksi hukkaostokseksi, joka ehti olla hyödyksi vain pari, kolme viikkoa. Hirveästi ärräpäitä piti kuitenkin päästellä ennen kuin pääsin tuota päivityshommaa tekemään, kun koneeni wlan-tukiasemasofta ei suostunut yhteistoimintaan Windows Vistan verkkopuolen kanssa. Vistan langattomien verkkojen hallinta on todella vajavainen, sekava ja buginen sotku, joka toimii epäloogisesti ja availee typerästi saman näkymän vaikka kuinka moneen ikkunaan – kun teet säätöjä yhdessä ikkunassa, sitten vahingossa toisessa, on aika selvää, että homma kusee.

Nyt oma iPhone joka tapauksessa on aika hyvässä kunnossa. Sim-kortilta siirretyissä yhteystiedoissa on vielä hieman säätämistä, jotta puhelin näyttää soittajan nimen, eikä ärsyttävästi pelkkää numeroa. Täytyy sanoa, että puhelinominaisuudet on perin kömpelöt verrattuna halpaan kännykkään. Muuten laitteessa ihastuttaa isokokoinen kosketusnäyttö, iPod, wlan, sähköpostiohjelma, selain, Youtube ja Google Maps sekä pelit.

Ensi tiistaina olisi päivän työmatka Lontooseen. Jospa ehtisi poiketa keskustassa Regent Streetilä Apple Storessa tai jossakin O2-operaattorin liikkeessä ostamassa iPhonen 16-gigatavuisen version. Nykyinen 8-gigainen tuntuu ahtaalta, kaikki biisit ei sille mahtuneet…

Kommentti on suljettu.