Se on meidän Viikingit!

FC Viikinkien noususta Veikkausliigaan tuli taannoin intoiltua jonkin verran. Kurja juttu, mutta noususta ollaan taas taistelemassa, koska liigassa jäätiin karsijan paikalle. Aika yllättävästi Rovaniemen Palloseura olikin aavistuksen parempi karsintapeleissä kiitos punapaitojen surkean viimeistelyn vieraskentällä, kun vastassa oli junnuilla vahvistettu lappilaisseura. Pelissä oli kaikki eväät voittaa vaikkapa 3-0, mutta tulikin 0-1 tappio kotijoukkueen saatua suunnilleen yhden maalipaikan. Kotipelissä oli sitten inhottava pakkovoiton paine, ja kun vieraat meni puolustuksen hirveän sekoilun ansiosta maalin johtoon, peli oli selvä. Olisi pitänyt takoa kolme osumaa, mutta vain yksi syntyi, ja sekin vasta aivan loppuhetkillä laihaksi lohduksi.

Liigakausi oli sentään ikimuistoinen. Jokaisessa kotipelissä olin katsomossa eläytymässä kasvavan faniporukan kanssa. Toissa joulukuussa perustettu faniyhdistys Valloittajat ry. keräsi lopulta yhteensä vajaat 30 jäsentä. Puolet jäsenistä kuitenkin oli liittynyt pelkästään tukimielessä antamaan roposensa fanitoiminnalle, eikä katsomossa ollut koskaan juuri paljon kymmentä enempää “ääneen kannattajia”. Valkeakoskelle ja Myllykoskelle onnistuttiin tekemään bussiretket, ja Haka-peliin lähti ilahduttavasti noin 30 henkeä, joista suuri osa oli äänessä katsomossa – muutamat melkoisessa tuiskeessa. Loppukauden kotipeleissä oli kylmää, mutta kannustusporukkaa oli enemmän kuin koskaan aiemmin, ehkä viitisentoista yhteensä. Alkukauden pohjanoteeraus taisi olla kolme tai neljä fania. Siinä vaiheessa porukka ei ollut vielä hoksannut, että Itä-Helsingissä on liigaseura ja että otteluissa joukkuetta voi peräti kannustaa. Jos faniporukka olisi kauden alkupuolella ollut loppukauden tasoa, ties vaikka joukkue olisi pärjännyt paremmin surkeissa KooTeePee-, MyPa- ja TPS-peleissä. Loppukauden ratkaisukierroksilla Vepsua, Interiä ja Hakaa vastaan oli katsomossa kohtuu hyvä meininki, mutta vain vaasalaisia vastaan irtosi pisteitä.

Putoamisen tuskasta on kulunut vasta vähän yli neljä kuukautta. Mennyt liigakausi tuntuu jo melkein kuin unelta, joka tylysti päättyi heräämiseen takaisin divaritasolle. Nyt Viikingit pyrkii suoraan nousuun ja Valloittajat yrittää tukea tavoitteen saavuttamista. Joukkue on uudistunut melkoisen rankasti, osittain se tuntuu entistä vahvemmalta, eli puolustuksen ja keskikentän pelaajien osalta. Keskikentällä varsinkin Tero Karhu vaikuttaa erinomaiselta vahvistukselta, ja entisiä paremmiksi lasken myös Ilpo Vernon ja Jani Modigin. Alakerrassa Tomi Nyman, Mika Helin ja Tommi Vesala vaikuttavat kaikki vahvistuksilta liigakauden alakertaan verrattuna. Kärkeen on saatu kovan tuntuinen vahvistus, Justus Vajanne, mutta muuten hyökkääjäkalusto on huvennut entisestä, eikä keltanokkahankinta Oskari Partosen varaan voi laskea.

Voi ennustaa, että helppoja pelejä tuskin tulee yhtäkään. Kovan vastuksen tarjoaa heti sarjan avauskierroksella naapuriseura Atlantis, jonne on siirtynyt peräti neljä viime kauden Viikinkiä, mm. kaksi hyökkääjää. Harmillisesti Viikingit ei kelpuuttanut riveihinsä näyttöjä antanutta Feras Abidia, joka sitten kelpasi heti PK-35:lle, joka sekin on saamassa kelpo uhkaajan kasaan. Muualta maasta nousukahinoihin on ennusteltu varsinkin JJK:ta Jyväskylästä, jota moni sanoo Viikinkien kanssa suurimmaksi nousijasuosikiksi. Aika vahvalta nipuilta vaikuttaa myös KPV entisen JIPPO-valmentajan johdolla. TP-47 on arvoitus, samoin toinen liigapudokas AC Oulu, joka on kasaamassa oululaispainotteista joukkuetta viime kauden raunioille.

Se on pakko pitää mielessä, että monet liigapudokkaat vuosien varrella on tähdänneet suoraan paluuseen liigatasolle, mutta tavoite on jäänyt saavuttamatta. Tosin viime vuonna KuPS onnistui siinä, mutta toissavuonna RoPS ei ja sitä ennen TP-47 jäi nuolemaan näppejään. Tässä vaiheessa, kun nolla kierrosta on takana, olo on kuitenkin melko luottavainen. Kentälle ei pidä lähteä sillä mielellä, että meillä on pelkkää hävittävää ja hirveä voittamisen pakko korvien välissä. Uskon, että taustajoukot ja pelaajat osaa psyykata itsensä oikeaan vireeseen, joka tuottaa tulosta. Määrätty rentous tuottaa hyvän keskittymisen. Lisäksi odotan, että joukkueen pelitapa on viime vuoteen verrattuna monipuolisempi ja että puolustuspelaamisessa ymmäretään varmistus aivan eri tavalla kuin ennen. Toissavuoden liiganousussa oli loppujen lopuksi melkoisesti onnea mukana, kun sarjan ensimmäinen puolikas oli yhtä vuoristorataa, eikä alakerta vakuuttanut missään vaiheessa. Vastustajien saamattomuus ja oman hyökkäyspelin tuloksellisuus toi riittävät pisteet ja suoran nousun.

Kommentti on suljettu.